Kun astuu näyttelytilaan, johon tämä teos on ripustettu, peiliosaa luulee helposti oviaukoksi toiseen näyttelyhuoneeseen. Vasta lähemmäksi kävellessä huomaa katsovansa omaa kuvaansa muiden näyttelyteosten ympäröimänä yksityisen ja sisäisen kokemuksensa ulkopuolelta. Lähemmäksi tullessa pääsee myös sisään teoksen lämpömassaan. Kylmässä käperrymme itsemme lämpimänä pitämiseen, lämpimässä rentoudumme ja avaudumme, jolloin päästämme helpommin toiset ja ympäristön lähemmäksi. Kohtaaminen teoksen kanssa kysyy katsomista ja kehollisuutta sekä tekijyyttä.